Olin tuossa yksi ilta, harvinaista kyllä, huoltamolla kahvilla. Harvinaista siksi, että en juuri poistu kotoa kuin pakollisille menoille, mutta joskus harvoin on mukavaa käydä ihmisten ilmoilla.
Kun liikkuu aina yksin, niin silloin kuulee kaikenlaisia juttuja, mitä ihmiset toisilleen kertovat. On keksittävä aina tilanteestaan jotain hyviäkin puolia.
Mutta niin. Siinä viereisessä pöydässä istui porukka nuoria aikuisia, jotka ilmeisesti muistelivat mennyttä viikonloppua. Kivaa oli ollut illanistujaisissa ja silleen.
Mielenkiintoni heräsi, kun juttu kääntyi illan aikana pelattuun spiritismiin. Oli tilattu aito lauta jostain ties mistä, ja talon entisaikojen henkiä kutsuttu paikalle.
"Mutta niinkuin mä sanoin, ihan hevonpeetä ja ajanhaaskuuta koko juttu." nuori mies naureskeli ottaen huikan kahvistaan.
"Mitään ei tapahtunut. Hitto mä kysyin vielä kaikki mahdolliset, mitä ei saisi kysyä, tyyliin koska kuolen. Ja ei niinku mitään!" hän jatkoi saaden kavereiltaan hyväksyvän naurunremakan.
Joku porukasta huomasi tuijotukseni, ja katsoi minua takaisin. Käänsin nopeasti katseeni kohti ikkunaa, ja jatkoin kahvini juontia samalla miettien.
Voi, kyllä se peli toimii. Se toimii vain vähän eri tavalla, kuin olit ehkä ajatellut.
Se kun ei ole kuin kauhuelokuva, jonka laitat televisiosta pyörimään ja nautit jännityksestä. Ja jonka laitat pauselle heti, kun alkaa pelottaa liikaa.
Ajatellaan sitä enemmänkin teatterina. Olet päättänyt mennä katsomaan esitystä, ostanut lipun ja istuutunut paikallesi. Valot salissa himmenevät, näyttämölle syttyy pieni spottivalo.
Odotat nyt kutkuttavalla jännityksellä pääesiintyjän nousemista lavalle. Hiljainen musiikki alkaa soida hämärässä teatterisalissa. Ajattelet tämän olevan merkki siitä, että esiintyjä ilmestyy ihan kohta.
Mutta odotat ja odotat, eikä mitään tapahdu. Vain hiljainen musiikki soi salissa, alkaen aina alusta yhä uudestaan ja uudestaan. Lopulta nouset seisomaan turhautuneena ajatellen, että näyttelijä ei taida olla mailla halmeilla. Tai oliko koko näytöstäkään edes olemassa. Lähdet pois pettyneenä.
Jos olisit katsonut tarkemmin, olisit nähnyt odottamasi pääesiintyjän, joka seisoo näyttämön laitamien varjoissa. Se on odottanut siellä, kun olet tuijottanut jännittyneenä lavalle odottaen esityksen alkua.
Se oli siellä koko ajan, katsoit vain väärään suuntaan.
Esitys alkaa kyllä lopulta. Mutta ei sillä hetkellä kuin odotat. Poistut teatterista, eli puhallat kynttilän sammuksiin ja pakkaat laudan pois. Elämä ja arki jatkuu taas kuten ennenkin.
Mutta vierailijasi on yhä täällä, eikä aio lähteä.
Join kahvini loppuun ja vein tyhjän kupin astiakeräykseen. Myyjä tiskin takana huikkasi kiitokset, mutisin jotain epäselvää vastaukseksi.
Huoltamon ovelle päästyä pysähdyin ja käännyin vielä hetkeksi empien, mutta päätin sitten jatkaa vain matkaa autolleni.
En ole kovin hyvä ihmisten kanssa. Siksi en osannut arvioida, olisiko tuo nuori mies ilahtunut kuullessaan, ettei hänen spiritismikokeilunsa ollutkaan turhaa ajanhaaskausta.
Sillä se heidän kutsumansa olento seisoi hänen vieressään, tuijottaen häntä tiiviisti tyhjin silmin. Pihalta näin vielä ikkunan läpi, kuinka miehen hakiessa santsikuppia, seurasi olento tiiviisti hänen perässään kuin varjo.
Esitys voinee alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti